Rakennusten kosteusvaurioista ja niihin liittyvistä sisäilmaongelmista on keskusteltu viime vuosina paljon, niin julkisten rakennusten yhteydessä kuin yksityisasuntoihin liittyen. Aihe herättää ymmärrettävästi huolta monessa asunnon ostamista tai rakennuttamista suunnittelevassa – oireita aiheuttavat tilat ja kalliit, suuritöiset remontit niiden korjaamiseksi ovat tietysti jokaisen kodin omistajan painajainen.
Julkisuudessa ongelmien ympärillä käyty keskustelu on ajoittain keskittynyt tiettyihin rakennusmateriaaleihin, kun taas samaan aikaan toisia materiaaleja mainostetaan sisäilman kannalta turvallisina vaihtoehtoina. Näin yksinkertaisesta ja mustavalkoisesta asiasta ei kuitenkaan ole kysymys, ja aiheesta olisikin hyvä käydä avointa, rehellistä keskustelua, jotta asunnon ostajat ja rakentajat välttyisivät turhalta huolelta ja voisivat tehdä suunnitelmat ja materiaalivalinnat faktoihin pohjautuen.
Rakentaminen on kokonaisuus, jossa kaikki osa-alueet vaikuttavat toiseen. Keskeisen tärkeää on huolellinen kosteustekninen suunnittelu sekä eri materiaalien käyttöominaisuuksien tuntemus. Kun kaikki rakentamisen vaiheet tehdään ammattitaidolla ja toteutus vastaa suunniteltua, lopputulos ei tuota yllätyksiä. Toki rakennusta tulee myös asianmukaisesti huoltaa ajan myötä.
Mikäli edellämainitussa kokonaisuudessa jokin palanen ei toimi ja esimerkiksi asennuksessa tapahtuu virheitä, ongelmia voi seurata, olivat käytetyt materiaalit mitä hyvänsä. Esimerkkejä tästä löytyy tiettynä aikakautena rakennetuista julkisista rakennuksista kuten kouluista, joita on viime vuosina jouduttu purkamaan sisäilmaongelmien vuoksi. Menneet virheet värittävät kenties turhankin paljon vallitsevaa keskustelua, sillä niistä on sittemmin opittu ja nykyisin ymmärrys materiaalien ominaisuuksista ja vaatimuksista on aivan toista luokkaa kuin ennen.
Raikas, puhdas sisäilma on merkittävä tekijä rakennuksen käyttäjien hyvinvoinnin kannalta ja on hienoa, että sen toteutumiseen kiinnitetään nykyisin huomiota jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea, mm. Imatralta, jossa on haluttu erityisesti panostaa lasten ja nuorten terveellisiin oppimisympäristöihin. Mansikkalaan valmistuvassa Suomen suurimmassa puukoulussa on käytetty eristeenä kivivillaa ja koulun runkovaihe rakennettiin säältä suojassa, jotta rakenteisiin ei pääse kosteutta.
Kun rakentamisen eri työvaiheet toteutetaan asiaankuuluvasti ja laadukkaista materiaaleista niiden ominaisuudet ymmärtäen, ei sisäilmasta tarvitse olla huolissaan.
Petri Viljanen
Paroc