Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n lokakuisen raportin mukaan maapallon lämpötila on noussut noin asteella esiteollisesta ajasta, ja mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään jo kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä. Rajan ylittämistä pidetään kohtalokkaana sekä ihmiskunnan että luonnon kannalta.
Pessimistisimpien arvioiden mukaan lämpötilan nousun rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatisi niin radikaaleja toimenpiteitä, ettei se ole enää mahdollista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voitaisiin nostaa kädet ylös ja lakata toimimasta, päin vastoin – kaikki mitä tehtävissä on, täytyy tehdä. Tarvitaan siis todella nopeita päästövähennyksiä.
Kuinka tämä kaikki liittyy eristämiseen? Paljonkin.
Sitran mukaan rakennukset ja rakentaminen vastaavat noin 40 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja päästöistä. On selvä, että tätä lukua on saatava tuntuvasti alaspäin. Asumisen ilmastovaikutuksia voidaan pienentää kiinnittämällä huomiota mm. asumisneliöiden määrään ja asunnon sijaintiin, ja erityisen keskeistä on myös lämmöneristyksen ja ilmanvaihtojärjestelmien parantaminen – lämmitys kun on asumisen merkittävin ympäristövaikutusten aiheuttaja. Kun lämpö ei karkaa, energiaa kuluu väistämättä vähemmän.
Koska rakennuskanta uusiutuu hitaasti, ei pelkkä uusien rakennusten energiatehokkuuden lisääminen riitä, vaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan myös vanhojen rakennusten energiaremontteja.
Rakentamisen hiilijalanjälkeä laskettaessa tulisi aina huomioida koko rakennuksen elinkaari. Eristämiseen käytettävien materiaalien kuten mineraalivillan valmistuksen aiheuttama ilmastokuormitus on pientä siihen verrattuna, kuinka paljon energiaa sen avulla rakennuksen käytön aikana säästetään.
Voidaankin sanoa, että Suomen kaltaisessa maassa rakennusten hyvä eristäminen on todellinen ilmastoteko, josta ei ole varaa tinkiä.
Gunnar Forsman